Yhdistyneen kuningaskunnan opiskelijaviisumi

Kirjaudu sisään ilmaiseksi

asiantuntijakonsultaatio

Alaspäin

Hyväksyn Käyttöehdot

ikoni
Etkö tiedä mitä tehdä?

Hanki ilmainen neuvonta

Lähetetty Kesäkuu 07 2011

Maahanmuutto: Mitä Yhdysvallat tekee oikein

profiilikuva
By  toimittaja
Päivitetty Huhtikuu 03 2023
Presidentti Obama katselee kohti Yhdysvaltain ja Meksikon rajaa vieraillessaan El Pasossa Teksasissa. Yhdysvaltojen tapa käsitellä maahanmuuttoa on parempi kuin useimmissa muualla maailmassa. Mutta Yhdysvallat voisi oppia Kanadalta jotakin. Maa sai hiljattain kaksi ristiriitaista signaalia maahanmuuttouudistuksen tärkeydestä. Presidentti Obama seisoi lähellä Meksikon rajaa El Pasossa 10. toukokuuta ja vaati (taas) maahanmuuttouudistusta. Ensi viikolla Gallup julkaisi kyselyn, jonka mukaan niukka 4 % amerikkalaisista pitää maahanmuuttoa maan tärkeimpänä ongelmana. Se on 11 prosenttia vähemmän kuin neljä vuotta sitten. Mitä kansalliselle maahanmuutto-angstillemme on tapahtunut? On selvää, että vuoden 2007 lopulla alkanut talouden lama on antanut meille muita huolenaiheita. Pitkä taantuma ja hidas elpyminen ovat vaikuttaneet suoremmin myös käsitykseen maahanmuuttoongelmista. Tämä on keskeinen johtopäätös äskettäin julkaistusta Manhattan Instituten raportista, jonka kirjoitin maahanmuuttajien assimilaatiosta. Taantuma pysäytti maahanmuuton käytännöllisesti katsoen ja tasoitti prosessissa maahanmuuttajien ja alkuperäiskansojen välisiä eroja, jotka herättivät niin paljon huolta kohonneina aikoina. Taantuma vaikutti maahanmuuttajiin vakavammin kuin alkuperäisiin. Tämä johti osan siirtolaisista poistumaan maasta ja sai epäilemättä joidenkin mahdollisten siirtolaisten, jotka nyt asuvat muissa maissa, pysymään paikoillaan. Todennäköisimmin lähteneet maahanmuuttajat olivat pääosin äskettäin saapuneita Yhdysvaltoihin, ja äskettäiset maahanmuuttajat ovat aina vähiten assimiloituneita taloudellisen aseman, kulttuuristen tekijöiden, kuten englannin kielen taidon tai kansalaistoiminnan perusteella. Kun osa näistä uusista saapuvista lähtee ja muut mahdolliset tulokkaat päättävät jäädä kotiin, keskimääräiset erot maahanmuuttajien ja alkuperäiskansojen välillä kapenevat. Kun nämä erot haalistuvat muistoihin, yhteinen huolemme maahanmuuttopolitiikasta luonnollisesti vähenee. Olemmeko lyhytnäköisiä? Alammeko taas huolehtia maahanmuutosta, kun talous lämpenee? Manhattan Instituten raportti tarjoaa lisänäkökulmaa näihin kysymyksiin vertaamalla maahanmuuttajien kokemuksia Yhdysvalloissa ja 10 muussa edistyneessä maassa. Vaikka monet meistä ovat saaneet ajatella kansainvälisten vertailujen olevan epämiellyttäviä Yhdysvaltoihin nähden, maahanmuuton hallinta on yksi asia, jonka teemme paremmin kuin suurin osa muusta maailmasta. Tämä johtopäätös perustuu monien indikaattoreiden tutkimukseen monissa maissa. Amerikkaan maahanmuuttajien asunnonomistusaste on 20 prosenttiyksikköä korkeampi kuin Italiaan. Amerikkalaisten maahanmuuttajien työllisyysaste on 13 prosenttiyksikköä korkeampi kuin Hollantiin. Täällä olevat maahanmuuttajat ovat todennäköisemmin kansalaisuuden saaneita kansalaisia ​​kuin monissa Euroopan maissa. Keskiarvoihin keskittyminen hämärtää tarinan tärkeitä osia. Maahanmuuttajaväestön menestyneempi puolisko, jota edustavat selkeimmin Aasiassa syntyneet maahanmuuttajat, on menestynyt melko hyvin, mutta toinen puoli on edistynyt paljon hitaammin. Samalla kun olemme huolissamme meksikolaisten ja keskiamerikkalaisten asemasta Yhdysvalloissa, niin eurooppalaiset ovat huolissaan Pohjois-Afrikasta ja Lähi-idästä tulevista muslimimaahanmuuttajista, joista monet ovat yhtä laittomia. Todista Sveitsin minareettien rakentamiskielto vuonna 2009 sekä Angela Merkelin, Nicolas Sarkozyn ja David Cameronin yhteinen käsien vääntäminen monikulttuurisuuden epäonnistumisesta Euroopassa. Rinnakkain arvioituna Euroopan muslimimaahanmuuttajien ongelmat ovat yhtä huonot tai pahemmat kuin meksikolaisten ja keskiamerikkalaisten ongelmat täällä. Kun otetaan huomioon kehitysmaiden väestökehitys, transatlanttinen kuilu maahanmuuttajien kokemuksissa kasvaa väistämättä. Syntyvyysluvut Meksikossa, joka sukupolvi sitten oli yli kaksinkertainen Yhdysvaltojen tason, ovat nyt samat kuin tällä puolella rajaa. Historia osoittaa, että syntyvyyden hidastuminen edeltää maastamuuton hidastumista. Afrikka, joka on yksinkertaisista maantieteellisistä syistä huomattavasti tärkeämpi siirtolaislähde Euroopassa kuin Pohjois-Amerikassa, on viimeinen maanosa, joka todistaa taloudelliseen kehitykseen historiallisesti liittyvän syntyvyyden suurta laskua. Mikä selittää nykyaikaisten amerikkalaisten maahanmuuttajien yllättävän menestyksen demografian ja maantieteen lisäksi? Kulttuurilla ja historialla on selvästi merkitystä. Saksalaiseksi tai italiaksi kutsuminen herättää samanaikaisesti sekä etnisyyden että kansallisen identiteetin käsitteitä. Tässä maassa olemme erottaneet nämä kaksi pitkään. Tavumerkityt identiteettimme saattavat olla joillekin epämiellyttäviä, mutta ne kiteyttävät yhteiskunnan valmiuden assimiloitua. Yhdistämme tämän kulttuurisen plastisuuden järkevään politiikkaan. Asetamme suhteellisen vähän esteitä taloudellisen ja kansalaisyhteiskunnan yhdentymisen tielle. Vaikka Yhdysvallat menestyy hyvin kansainvälisessä kontekstissa, yksi kansakunta on jatkuvasti meitä parempi. Osaksi suuremman etäisyydensä kehitysmaista ja suurelta osin omien poliittisten valintojensa ansiosta Kanada erottuu kehittyneestä kansakunnasta, jolla on parhaat tulokset maahanmuuttajien sopeuttamisessa yhteiskuntaan. Tämä ennätys näkyy johdonmukaisesti kansainvälisissä vertailuissa tietyiltä syntymäalueilta, Pohjois-Afrikasta Kaakkois-Aasiaan. Maahanmuuttopolitiikan kaksi puolta auttavat selittämään Kanadan menestyksen. Viisumien jakamisessa Kanada painottaa taitoja ja koulutusta maakiintiöiden ja perheiden yhdistämisen sijaan. Yhtä tärkeää on se, että Kanada sallii kaksoiskansalaisuuden ja kansalaisuuden jo kolmen vuoden kuluttua. Maahanmuuttojärjestelmämme ei selvästikään ole täydellinen. Mutta itse asiassa se on aika hyvä. Jokaisen uudistusehdotuksen ensimmäisenä tehtävänä tulisi olla synnynnäisen etumme säilyttäminen maahanmuuttajien sopeuttamisessa yhteiskuntaan. Jacob L. Vigdor on apulainen Manhattan Institutessa ja julkisen politiikan ja taloustieteen professori Duke Universityssä. 06. kesäkuuta 2011 Jacob L. Lisää uutisia ja päivityksiä, apua viisumitarpeissasi tai profiilisi ilmaisen arvioinnin maahanmuutto- tai työviisumia varten käy osoitteessa www.y-axis.com

Tunnisteet:

Eurooppalaiset maat

maahanmuutto

Lama

Jaa:

Vaihtoehdot sinulle Y-akselilla

puhelin 1

Hanki se matkapuhelimeesi

posti

Hanki uutisilmoituksia

ota yhteyttä 1iin

Ota yhteyttä Y-akseliin

Uusin artikkeli

Suosittu viesti

Trendikäs artikkeli

Isossa-Britanniassa työskentelyn edut

Lähetetty Huhtikuu 27 2024

Mitä hyötyä Isossa-Britanniassa työskentelystä on?